Mehiläisemon siittiösäiliö

Emon ja yhdyskunnan selviytyminen riippuu osittain kyvystä ylläpitää suurta populaatiota. Kauden huipulla emo voi munia noin 1 500–2 000 munaa päivässä, yhteensä omaa painoaan enemmän. Munasarjoissa on yhteensä noin 360 munasarjaputkea, joissa munat muodostuvat (Snodgrass, 1956). Runsas muninta edellyttää riittävää siittiövarastoa hedelmöitykseen. Emo voi säilyttää siittiöt elinkykyisinä vuosia.

Siittiösäiliön tehtävä

Siittiösäiliö varastoi siittiöitä monilla hyönteisillä ja muilla selkärangattomilla. Tarhamehiläisen emolla se on noin millimetrin läpimittainen nestetäytteinen pallo. Seinämässä on yksi epiteelisolukerros ja ulkopinnalla ilmaputkiverkosto.

Varastoidut siittiöt ovat pääosin liikkumattomia ja säilyttävät hedelmöityskykynsä erityisessä ympäristössä. Ilmaputket ympäröivät elintä ja siittiösäiliön rauhaset tuottavat sen nesteen aineosia (Fyg, 1983, ja Koeniger, 1986, alkuperäisen artikkelin mukaan). Paynter ym. (2017) mittasivat säiliöstä hyvin vähän happea, mikä sopii ei-aerobisen energiantuotannon korostumiseen varastoinnin aikana.

Parittelun jälkeen siittiöt siirtyvät munanjohtimista säiliöön noin yhdessä tai kahdessa päivässä. Työläisten hoiva, ravitsemus ja yhdyskunnan koko voivat vaikuttaa siirtymiseen (Woyke, 1983). Hoitaja voi parantaa näitä oloja pesän hoidolla.

Parittelulennolta palattuaan emo saa työläisiltä paljon huomiota. Ne seuraavat sitä kakuilla, koskettavat tuntosarvillaan, nuolevat ja ruokkivat sitä sekä auttavat poistamaan parittelumerkin. Hoiva ja emon aktiivisuus voivat tukea siittiöiden siirtymistä. Muninta alkaa tavallisesti muutama päivä viimeisen parittelun jälkeen.

Yhdyskunnan tila ja vuodenaika vaikuttavat munintaan. Riittävä ravinto edistää munien kehitystä. Riittävän suuri ja terve työläisjoukko lämmittää sikiöpesää, hoitaa emoa ja kasvattaa sikiöitä. Muninta vaihtelee ravinnon, yhdyskunnan tarpeiden ja vuodenajan mukaan.

Ikääntyessään emo saattaa vapauttaa vähemmän siittiöitä hedelmöitettyä munaa kohti (Harbo, 1979). Vanhat emot voivat tuottaa vähemmän työläisiä ja enemmän kuhnureita. Fyg (1983) kuvasi siittiösäiliön pinnalle kertyviä monimutkaisia hiilihydraatteihin liittyviä proteiineja, joita voi näkyä noin kahden vuoden iästä alkaen. Hän arveli kertymien vaurioittavan seinämän soluja ja vaikuttavan siittiöihin.

Lisääntymistilan merkitys

Tuottavien ja kannattavien yhdyskuntien hoito edellyttää emojen alkuperän, iän ja lisääntymistilan tuntemista. Odottamaton emonvaihto voi vähentää tuotantoa ja hävittää haluttuja ominaisuuksia.

Siittiösäiliön tarkastus tarhalla auttaa selvittämään lisääntymistilaa. Tuloksen vertaaminen yhdyskunnasta tehtyihin havaintoihin auttaa tunnistamaan ongelmia ja tekemään hoitopäätöksiä.

Tutkin vanhoja emoja yleensä vaihdon yhteydessä tai jos ne vaikuttavat heikkotuottoisilta. Tarkastus kertoo, onko siittiöitä varastoitunut, ja auttaa selvittämään, onko emo parittelematon tai huonosti paritellut. Nuorella emolla useat munat samassa kennossa tai munat kennon seinällä voivat antaa aiheen tarkastukseen. Syynä voivat olla myös munivat työläiset tai munintatilan puute. Ulkonäkö ei yksin ennusta jäljellä olevaa tuottavaa elinikää. Eräillä varroakäsittelyillä voi olla vaikutuksia emojen ja kuhnurien hedelmällisyyteen aineesta ja altistuksesta riippuen.

Kasvattajille tarkastus auttaa arvioimaan, onko kypsiä kuhnureita tarpeeksi haluttuun parittelutulokseen ja siittiövarastoon. Sekä riittävät varastot että geneettinen monimuotoisuus ovat tärkeitä. Taylor ja Rowell (1988) suosittelivat omissa tutkimusoloissaan kuhnuriyhdyskuntia yhden tai kahden kilometrin päähän paritteluasemista.

Huonolla säällä tarkastus voi osoittaa, onnistuiko siittiöiden varastointi. Muiden laatukriteerien kanssa tieto auttaa arvioimaan ja valitsemaan kantoja.

Tarkastus antaa palautetta myös instrumentaalista siemennystä opeteltaessa. Kursseillani se auttaa arvioimaan edistymistä nopeasti. Siemennyksen jälkeen emoja pidetään emopankissa yksi tai kaksi päivää ennen kuin tutkitaan, ovatko siittiöt siirtyneet säiliöön.

Noin kahden päivän odotus antaa siittiöille aikaa siirtyä munanjohtimista. Päivän kuluttua siirtyminen voi olla kesken ja johtimissa voi yhä olla siemennestettä. Sameus voi osoittaa, että osa siittiöistä on jo säiliössä.

Siittiösäiliön tarkastus tarhalla

Emon siittiösäiliön voi tutkia sormin tai hienoilla pinseteillä. Tutkimus vaatii emon lopettamisen. Se voidaan tehdä emolle, joka on jo tarkoitus vaihtaa.

Lopeta emo nopeasti murskaamalla pää ja keskiruumis. Ota takaruumiin viimeisestä jaokkeesta kiinni selkä- ja vatsapuolelta peukalonkynnellä tai pinseteillä ja irrota se muusta ruumiista.

Suoli ja suuri, läpikuultava, epäsäännöllinen myrkkyrakkula tulevat näkyviin. Kudosten välissä on pieni, luja, noin millimetrin läpimittainen pallo. Tämä on siittiösäiliö, jossa on läpinäkyvä kitiinivuoraus.

Ilmaputkiverkosto tekee elimestä aluksi vaalean ja karhean. Irrota siittiösäiliö varovasti ympäröivästä kudoksesta peukalonkynnellä.

Poista peite pyörittämällä säiliötä varovasti sormien välissä. Ilmaputket kerääntyvät erilliseksi valkoiseksi massaksi ja elin paljastuu.

Väri ja sameus antavat karkean kuvan lisääntymistilasta. Näytteiden vertailu auttaa erottamaan parittelemattoman emon siittiöitä varastoineesta emosta ja voi paljastaa vähäisen tai ehtyneen varaston. Arvio on laadullinen.

Värin esiintyminen ja voimakkuus heijastavat säiliön sisältöä. Parittelemattoman emon siittiösäiliö on yleensä kirkas, ja sen läpinäkyvä seinämä näkyy.

Runsaan varaston säiliö on kerman tai maitokahvin värinen ja vaalean ja tumman marmoroima, kuten kuhnurin siemenneste. Tiheät siittiöjuovat muodostavat kuvion. Kuvissa verrataan parittelematonta ja hyvin paritellutta emoa.

Sameus tai maitomainen valkoisuus voi viitata pienempään varastoon. Sävyerot heijastavat siittiötiheyttä. Määrällinen arvio vaatii laskennan ja elinkykytestit.

Selvän marmoroinnin puuttuminen voi viitata vähäiseen varastoon. Elinkykyisten siittiöiden ehtyessä emo voi munia enemmän hedelmöittämättömiä munia, joista kehittyy kuhnureita. Eri elämänvaiheiden vertailu auttaa tunnistamaan kuvioita.

Emojen arviointi

Emojen arviointi kuuluu mehiläishoitoon. Yhdyskuntien yksilöllinen seuranta ja vaihdettavaksi valitun emon satunnainen tutkiminen auttavat tekemään päätöksiä ja ennakoimaan taloudellisia menetyksiä.

Tarhalla tehtävä tarkastus voi ratkaista joitakin kysymyksiä ilman erikoisvälineitä. Harjoitus auttaa erottamaan siittiösäiliön värin ja sameuden vaihtelut.

Arvioi emoa yhdessä sikiökuvion ja yhdyskunnan tilan kanssa. Pitkittynyt muninnan heikkeneminen auttaa tunnistamaan, milloin emo ei enää vastaa yhdyskunnan tarpeita. Tutkimus voi selvittää, onko parittelemattomaksi tai heikosti paritelleeksi epäilty emo varastoinut siittiöitä.

Hyvään hoitoon kuuluu pysyvästi heikentyneiden emojen vaihto. Korvaavien emojen laatu vaihtelee. Kontrolloimaton parittelu voi muuttaa valittujen ominaisuuksien ilmenemistä sukupolvien aikana ja vaikuttaa työhön ja tuotantoon.

Harkittu siittiösäiliön tarkastus auttaa ymmärtämään emon suorituskykyä ja selvittämään ongelmia aiemmin. Se tukee vahvojen ja haluttuja tuotanto-ominaisuuksia ilmentävien yhdyskuntien hoitoa.

Johtopäätös

Varroa muutti mehiläishoitoa perusteellisesti. Toistuvat kemialliset käsittelyt voivat valikoida resistenttejä punkkeja. Myös esikotelomädän aiheuttajabakteeri voi kehittää vastustuskykyä joillekin antibiooteille. Resistenssi ja virulenssi ovat eri ominaisuuksia. Rutiinikäsittely voi jättää yhdyskunnan perusalttiuden ennalleen.

Artikkeli puoltaa tuottavien sekä tauteja ja loisia luontaisesti kestävien mehiläisten jalostusta. Siihen tarvitaan tietoa mehiläisbiologian ja jalostuksen suhteesta.

Geneetikko Rob Page vertaa jalostusta ilmapallon painamiseen. Paine yhdessä kohdassa voi aiheuttaa odottamattomia muutoksia muualla. Mehiläisten käyttäytymisen monimutkaisuus ja dynamiikka tuovat erityisiä haasteita, ja monia yhteyksiä tutkitaan edelleen.

Maatalouden edistys on usein perustunut eläinten ja kasvien jalostukseen. Mehiläisjalostuksella on omat rajoitteensa. Sukulaisparitukset voivat vakiinnuttaa ominaisuuksia ja lisätä yhdenmukaisuutta, mutta mehiläiset ovat herkkiä sisäsiitokselle muun muassa komplementaarisen sukupuolenmäärityksen vuoksi.

Käyttäytymisen monimuotoisuus ja joustavuus tukevat superorganismina toimivaa yhdyskuntaa. Tuotantoemoja valittaessa on huomioitava useita ominaisuuksia samanaikaisesti. Taloudellisesti tärkeät ominaisuudet ovat usein käyttäytymiseen liittyviä, monigeenisiä ja ympäristöstä vahvasti riippuvia, mikä vaikeuttaa arviointia.

Parittelun hallinta vaikeuttaa työtä. Valittuja kantoja on vaikea ylläpitää, kun emot parittelevat useiden tuntemattomien kuhnurien kanssa. Eristetyt paritteluasemat valituilla kuhnureilla ja instrumentaalinen siemennys auttavat hallitsemaan polveutumista. Ohjelmat vaativat erikoisosaamista ja pitkäaikaista sitoutumista.

Artikkeli kuvaa käytännön jalostuksen tilannetta kirjoitusaikanaan. Tutkimus on usein keskittynyt yksittäisiin ominaisuuksiin. Varroaresistentit kannat tarjoavat lähtökohdan ominaisuuden siirtämiselle kaupallisiin tarhoihin. Kirjoittaja toteaa, että käytännön ohjelmien kehittämisestä ja hoidosta oli tuolloin vain vähän ohjeita.

Pagen ja Laidlaw’n suljetun populaation ohjelma tarjoaa käytännön lähestymistavan kaupallisten kantojen parantamiseen (Page ja Laidlaw, 1982). Heidän kirjansa Queen Rearing and Bee Breeding esittelee tekniset perusteet.

Hoitajien kasvava kiinnostus ja uudet tutkimusmenetelmät avaavat mahdollisuuksia kaupallisten kantojen parantamiseen. Artikkeli johdattaa käytännön jalostuksen perusteisiin. Laaja valikoima korkealaatuisia kantoja voi edistää terveempää ja kestävämpää mehiläishoitoa.

Susan Cobey, Siittiösäiliö (italiankielinen käännös Gabriele Milli, American Bee Journal, maaliskuu 2003)