Oksaalihapon höyrystämisen teho varroapunkkeja vastaan
Varroapunkit (Varroa destructor) uhkaavat tarhamehiläisten terveyttä maailmanlaajuisesti. Oksaalihappo on yleistynyt mehiläishoidossa mahdollisena torjunta-aineena. Tutkimuksessa arvioitiin sen höyrystämistä kenttäoloissa.
Tutkimusmenetelmät
Taiwanissa 24 italialaista tarhamehiläisyhdyskuntaa (Apis mellifera ligustica) jaettiin kuuteen neljän yhdyskunnan ryhmään. Yksi jäi käsittelemättä, neljä sai kaksi, neljä, kuusi tai kahdeksan oksaalihappokäsittelyä kahdesti viikossa ja yksi sai flumetriiniliuskoja (40 mg liuskaa kohti). Koeannos oli noin 2 g oksaalihappoa pesää ja käsittelyä kohti. Päivänä 35 tartuntataso oli laskenut kuuden ja kahdeksan käsittelyn ryhmissä 86,78 % ja 97,65 % (taulukko 2).
Tulokset ja pohdinta
Työläiskuolleisuus oli neljän, kuuden tai kahdeksan käsittelyn jälkeen merkitsevästi suurempi kuin käsittelemättömissä verrokeissa. Kuusi tai kahdeksan käsittelyä koeannoksella (2 g pesää kohti) vähensi tartuntaa selvästi näissä kenttäoloissa, mutta samalla työläiskuolleisuus kasvoi.
Yhdyskuntien yhdenmukaistaminen
Italianmehiläisyhdyskunnissa (Apis mellifera ligustica) oli vaihteleva luonnollinen varroatartunta. Viikkoa ennen koetta ne yhdenmukaistettiin Liebefeldin silmämääräisellä arviointimenetelmällä noin 2 500 työläiseen kehää kohti ja 50 prosentin sikiöalaan (Bhusal ym., 2011 ja Dainat ym., 2020). Kehän kummaltakin puolelta arvioidaan aikuisten työläisten määrä sekä avoimen ja peitetyn sikiöalan, hunajan ja siitepölyvarastojen pinta-alat.
Käsittelyt ja seuranta
Kokeessa verrattiin käsittelemätöntä verrokkia, neljää oksaalihapporyhmää, joissa annettiin kaksi, neljä, kuusi tai kahdeksan käsittelyä, ja flumetriiniliuskaryhmää (40 mg liuskaa kohti, taulukko 1). Oksaalihappoa annettiin kahdesti viikossa sunnuntaisin ja keskiviikkoisin klo 15, 7–28 päivän ajan. Tartuntataso arvioitiin kahdesti viikossa. Artikkelin eri menetelmäkohdissa ilmoitetaan laskennoille eri viikonpäivät.
Tutkijat seurasivat myös emon läsnäoloa koepesissä.
Oksaalihapon vaikutus varroapunkkeihin
Päivänä 35 tartunnan prosentuaalinen väheneminen oli kahdeksalla käsittelyllä merkitsevästi suurempi kuin muilla käsittelyillä tai verrokeilla (F = 165,84, vapausasteet = 5, P < 0,01). Kuvassa 3 flumetriinin ja neljän tai kuuden käsittelyn ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa. Kyse on ryhmien välisestä vertailusta.
Lähtötasoon verrattuna tartunta väheni päivään 35 mennessä merkitsevästi kaikissa neljässä oksaalihapporyhmässä ja flumetriiniryhmässä (kussakin P < 0,01). Verrokeissa se kasvoi merkitsevästi (P < 0,01). Suhteellinen lasku oli oksaalihapporyhmissä 35,42–97,65 %. Käsittelemättömässä ryhmässä nousu oli 51,77 % (taulukko 2).
Mehiläiskuolleisuus
Päivänä 35 työläisten kokonaiskuolleisuus oli neljän, kuuden tai kahdeksan käsittelyn ryhmissä merkitsevästi suurempi kuin verrokeissa (F = 14,64, vapausasteet = 5, P = 0,01). Näiden kolmen ryhmän välillä ei ollut merkitsevää eroa. Flumetriiniryhmä erosi niistä merkitsevästi, mutta ei kahden käsittelyn ryhmästä tai verrokeista (kuva 5).
Havaittiin kolme kuolleisuusprofiilia. Kuolleisuus oli suurin neljän, kuuden tai kahdeksan käsittelyn ryhmissä, keskitasoa flumetriinilla tai kahdella käsittelyllä ja jatkuvasti pienin verrokeissa. Verrokeissa kuolleita työläisiä oli noin puolet neljän, kuuden ja kahdeksan käsittelyn ryhmien määrästä.
Päätelmät
Taulukon 2 mukaan kuusi ja kahdeksan käsittelyä vähensivät tartuntaa 86,78 % ja 97,65 %. Pohdinnassa luvut ovat 82 % ja 98 %. Tässä käytetään taulukon arvoja. Tarkka vaikutusmekanismi on epäselvä. Ehdotuksia ovat altistuminen ilmassa olevalle oksaalihapolle ja kosketus kiteisiin. Schneider ym. (2012) esittivät, että oksaalihappo voisi lisätä sukimista, mikä voi irrottaa punkkeja.
Kosketusta oksaalihappoon on tutkittu punkkikuolleisuuden selityksenä (Aliano ym., 2006, Aliano ja Ellis, 2008, sekä Papežíková ym., 2017). Wallner ja Fries (2003) ehdottivat pH:n laskun osuutta. Kosketusmyrkyllisyys ja käyttäytymismuutokset voivat vaikuttaa tulokseen. Koe ei selvittänyt niiden osuuksia eikä osoittanut altistusta mehiläisille haitattomaksi.
Loppuhuomiot
Oksaalihapon höyrystäminen on yksi tutkituista varroatorjuntamenetelmistä. Kokeen oloissa kuusi tai kahdeksan käsittelyä annoksella 2 g pesää kohti kahdesti viikossa vähensi tartuntaa päivään 35 mennessä. Kyseessä oli koemenettely neljän yhdyskunnan ryhmissä. Useammin toistetut käsittelyt lisäsivät työläiskuolleisuutta. Saatavuus ja alhainen hinta ovat käytännön etuja, mutta koe ei osoittanut menetelmää yleisesti muita paremmaksi. Tarhalla on noudatettava hyväksytyn valmisteen ohjeita ja käyttäjän suojausvaatimuksia.
Jatkotutkimuksissa voitaisiin verrata annostelutapoja, ajoitusta sikiökiertoon nähden ja yhdistelmiä muiden integroidun torjunnan toimien kanssa. Tavoitteena on säilyttää yhdyskuntien terveys ja tuottavuus pitkällä aikavälillä ja rajoittaa punkkien torjunta-aineresistenssin valikoitumista.
Julkaistu tammikuussa 2026
Tekijät:
Pierre Enock Philémon, Lekhnath Kafle - Department of Tropical Agriculture and International Cooperation, National Pingtung University of Science and Technology, Taiwan
Ravindra Chandra Joshi -
Entomology, Philippine Rice Research Institute, Philippines
Koko artikkeli ja tekijätiedot: JOURNAL OF APICULTURAL SCIENCE VOL. 70 NO. 1 2026
Käännös Davide Simeone
Kommentit