Mehiläisten valinta punkin lisääntymättömyyden (MNR) perusteella
Mehiläisten valinta varroapunkin lisääntymistä estävien ominaisuuksien perusteella (MNR, mite non-reproduction) on ollut useiden, eri mehiläispopulaatioissa ja sukupolvissa monen vuoden ajan tehtyjen tutkimusten tavoitteena.
Meidän ohjelmassamme käytettiin yhdeksää sukupolvilinjaa sen selvittämiseksi, onko olemassa mehiläisiä, jotka estävät varroapunkkia tuottamasta lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, ja voidaanko niitä jalostaa. Taustalla olevia syitä ei tutkittu. Emokuningattarien ja niiden jälkeläisten MNR-arvoja arvioitiin useiden vuosien ajan määrätyllä menetelmällä.
Tytäryhdyskuntien kuningattaret paritettiin aina saman linjan kuhnureilla, paitsi ryhmissä 1 ja 5, joissa keinosiemennykseen käytettiin kahden eri yhdyskunnan kuhnureita. Tutkituista 56 tytäryhdyskunnasta 39 %:lla (n = 22 yhdyskuntaa) ja 51 %:lla (n = 29 yhdyskuntaa) MNR-arvot olivat emoyhdyskuntia korkeammat. Joissakin linjoissa kaikkien tytärkuningattarien yhdyskuntien arvot olivat emoyhdyskuntia korkeammat, kun taas toisissa ne olivat kauttaaltaan matalammat. Tyttäret tavallisesti paransivat ominaisuutta, kun emojen MNR-arvot olivat matalia, ja heikensivät sitä, kun emojen arvot olivat korkeita.
Tyttärien MNR-arvojen paraneminen vaihteli 0–100 %, mutta korkean MNR-arvon emoyhdyskunnissa arvot yleensä laskivat seuraavassa sukupolvessa. Valintavuosien aikana ominaisuus ei parantunut johdonmukaisesti, vaikka korkean MNR-arvon yhdyskuntia löytyi vuosittain ilman yhteyttä tiettyihin linjoihin. Tytärkuningattarien ja niiden emojen MNR-arvojen välillä ei havaittu yhteyttä. Valinta- ja jalostusohjelmien tavoitteena on vakiinnuttaa populaatioon toivottuja ominaisuuksia siten, että jälkeläiset ilmentävät niitä ennustettavasti (Dekkers 2012).
Tässä tutkimuksessa pystyimme osoittamaan, että korkean MNR-tason yhdyskuntia löytyy jokaisesta sukupolvesta. Osoitimme myös, että matalan MNR-tason yhdyskuntia voidaan parantaa seuraavassa sukupolvessa risteyttämällä niitä hyvät ominaisuudet omaavien kuhnurien kanssa. Osoitimme kuitenkin myös, että nämä toivotut ominaisuudet vaihtelevat huomattavasti tytäryhdyskunnissa samanlaisista paritusolosuhteista huolimatta (kun käytetään samasta lähteestä peräisin olevia kuhnureita). Suuren vaihtelun vuoksi korkean MNR-arvon linjoja on hyvin vaikea ylläpitää. Lisäksi jokaisessa seuraavassa sukupolvessa tarvitaan kallista ja aikaa vievää tytäryhdyskuntien MNR-ominaisuuksien arviointia.
Matalan MNR-arvon on osoitettu voivan parantua seuraavassa sukupolvessa, mutta korkea arvo vaihtelee seuraavassa sukupolvessa voimakkaasti eikä siten ole vakaa. Toisin sanoen MNR ei ole ominaisuus, joka voidaan vakiinnuttaa jalostuspopulaatioon vain yhdistämällä emo- ja isäyhdyskuntia. Useissa linjoissa osoitimme, ettei jatkuva nousu ja johdonmukainen paraneminen ole mahdollista (kuva 1), minkä vuoksi vakiinnuttaminen korkealle tasolle on vaikeaa. Siksi jokaisessa sukupolvessa on testattava suuri määrä tyttäriä MNR:n suhteen, jotta löydetään ne harvat korkean MNR-arvon yhdyskunnat, jotka edelleen ilmentävät tätä ominaisuutta.
Korkea MNR-arvo ei takaa korkeaa arvoa seuraavassa sukupolvessa. Parannettuja ja arvokkaita yhdyskuntia voidaan saada, mutta ne löytyvät vain seulomalla yhdyskuntaperheitä jokaisessa sukupolvessa.
Mukailtu artikkelista The selection traits of mite non‐reproduction (MNR) and Varroa sensitive hygiene (VSH) show high variance in subsequent generations and require intensive time investment to evaluate - Lina Sprau ym. Apidologie (2024) 55:68 © The Author(s), 2024
Kommentit